Napolin plebiscitin perusta

1800-luvun alkupuoli oli Italian yhdistymisen aikakautta, jolloin monet alueet pyrkivät eroon ulkomaisesta hallinnosta ja yhdistymään yhdeksi kansakunnaksi. Sardinian kuningaskunta, jota johti kuningas Viktor Emanuel II, johti tätä liikettä ja pyrki saamaan muiden Italian alueiden tuen.

Napolin provinssi oli osa Bourbonien hallitsemaa Kaksisardiniaa, joka koostui Sardinian kuningaskunnasta ja Sisiliasta. Monet Napolin asukkaat olivat epätyytyväisiä Bourbonien hallintoon ja toivoivat Italian yhdistymistä. Tämä mieliala vahvistui erityisesti vuonna 1860, kun Garibaldi ja hänen “Tuhannen miehen” joukkonsa saapuivat Sisiliaan tavoitteenaan vapauttaa se Bourbonien hallinnosta.

Garibaldi ja hänen joukkonsa lähtivät Sisiliasta kohti Napolia, jossa he kohtasivat vähän vastarintaa. Napolin kansa alkoi tukea Garibaldin joukkoja ja osoitti selkeästi halukkuutensa liittyä Sardinian kuningaskuntaan. Tämä kannatus antoi pohjan Napolin plebiscitille, sillä Garibaldi ja Sardinian kuningaskunta halusivat vahvistaa Napolin yhdistymisen laillisuuden kansanäänestyksen avulla.

Kansanäänestyksen valmistelu oli nopea, ja siihen osallistui noin 500 000 Napolin alueen aikuista miestä. Monet äänestäjät olivat kuitenkin kriittisiä äänestyksen puolueettomuudesta, sillä Garibaldi ja hänen joukkonsa johti käytännössä kampanjaa ja äänesti samalla kertaa. Lisäksi äänestäjille ei annettu vaihtoehtoa Sardinian kuningaskunnan liittymiselle, mikä herätti joissakin nurinaa.

Kansanäänestyksen päivänä syntyi myös joitain ristiriitoja ja väkivaltaisuuksia Sardinian kuningaskuntaan liittymistä vastustaneiden ryhmien ja Garibaldin kannattajien välillä. Turvallisuusjoukot kuitenkin puuttuivat tilanteisiin nopeasti ja onnistuivat pitämään tilanteen hallinnassa. Äänestyksen lopputulos oli lopulta ylivoimaisesti Sardinian kuningaskunnan liittymisen puolesta, ja näin Napolin plebisciti antoi virallisen hyväksynnän Napolin liittymiselle Italiaan.

Vaikka Napolin plebisciti oli tärkeä askel Italian yhdistymiselle, se ei välttämättä edustanut täysin Napolin asukkaiden mielipidettä. Monet historian tutkijat ovat analysoineet äänestyksen ilmapiiriä ja huomanneet, että se oli vahvasti manipuloitu ja kontrolloitu Garibaldin joukkojen toimesta. Lisäksi monet protestoivat äänestyksen rehellisyydestä ja sen heijastuksesta todelliseen mielipiteeseen.

Vaikka Napolin plebisciti oli kiistanalainen, se oli silti merkittävä tapahtuma Italian yhdistymisen historiassa. Se symboloi Italian kansan halua yhdistyä valtiona ja lopettaa ulkomaisen hallinnon alaisuus. Tämä tapahtuma lopulta johti Italian kuningaskunnan perustamiseen ja merkitsi suurta askelta kohti nykyistä Italian valtiota.